Kumikorroosionestopinnoitteet käsitellään kemiallisesti tai mekaanisesti käsitellyllä luonnonkumilla tai synteettisellä kumilla kalvon muodostavina aineina sekä liuottimilla, täyteaineilla, pigmenteillä ja katalyyteillä.
1. Kloorattu kumipinnoite. Pinnoitteella on hyvä vedenkestävyys, suolaveden ja suolan kestävyys; sillä on tietty happo- ja emäskorroosionkestävyys, ja se kestää 10 % HCl:a, H2SO4:ää, HNO3:a, erilaisia NaOH- ja märkä Cl2-pitoisuuksia alle 50 asteessa. Mutta se ei kestä liuottimia, ja sillä on huono ikääntymisenkestävyys ja lämmönkestävyys. Pinnoite on laajalti käytössä laivoissa, satamissa, kemianteollisuudessa ja muissa tilanteissa.
2. Neopreenipinnoite. Pinnoite kestää otsonia ja kemikaaleja, sillä on erinomainen alkalinkestävyys, hyvä säänkestävyys; öljyn- ja lämmönkestävä, ja siitä voidaan tehdä kuorittava pinnoite. Haittana on huono säilytyskestävyys; pinnoitteen väriä on helppo vaihtaa, eikä valkoisen tai vaalean maalin tekeminen ole helppoa.
3. Kloorisulfonoitu polyeteenikumipinnoite. Se valmistetaan polyeteenihartsin reaktiolla kloorin ja rikkidioksidin (tai kloorisulfonihapon) kanssa. Pinnoitteella on erinomainen otsoninkestävyys, huomattava säänkestävyys, alhainen veden imeytyminen, öljynkestävyys ja lämpötilankesto. Sitä voidaan käyttää yli 120 asteen lämpötilassa ilman, että se on hauras -50 asteessa.
